MR. OIZO – STADE 3 (ilmainen EP!)

by Exodeus

MR. OIZO – STADE 3

Terävät syntikkasoinnut, funkit bassot, Ranska. Joskus Justicen Mr. Oizon uusi EP on juuri sitä, mitä Ed Banger Recordsilta voi odottaa. Kaimansa tavoin myös elokuvien parissa hyörivä ohjaaja/funkvelho Mr. Oizo eli Quentin Dupieux yhdistelee näpsäköitä rytmejä kummallisiin syntikkafiilistelyihin. Joskus hän tuo melko tavanomaiseen French house -kaavaan vain oman koukkunsa (TEXTES). Paikoitellen hän taas luovii kummallisempia reittejä (PEEHURTS) tehden melkoisen pesäeron kollegoihinsa nähden – ja Stade 3 on vielä ilmainen. Ladatkaa siis!

Purity Ring – Obedear

by Exodeus

Ennakkobiisien perusteella Purity Ringin debyyttialbumi Shrines voisi olla AotY-materiaalia. Uniikkia, svengaavaa, miellyttävää. Hassisen Konetta lainaten: Odotan.

Soundtrack for the Night – 1901

by Captain Orly

Tämän iltainen kappale tulee Phoenixiltä. Phoenix on ranskalainen rockbändi, jonka musiikki on rockin keveämmästä ja popahtavammasta päästä. 1901 on erittäin pirteä ja keveä kappale. Musiikki keskittyy enemmän syntikan ja rumpujen korostamiseen kuin energiaa tihkuviin sähkökitarasooloihin joita kappaleesta ei löydy. Niiden puute ei kuitenkaan lainkaan haittaa kuulijaa. 1901 onkin hyvä esimerkki siitä rockin alueesta joka usein monilta unohtuu.

Soundtrack for the Night – Prison Song

by Captain Orly

Tämän illan kappale tulee  System of a Downilta. System of a Down tunnetaan niin heidän jokseenkin omalaatuisesta rock-musiikistaan, Serj Tankianin uniikista laulamisesta kuin myös heidän kappaleidensa sanoituksista jotka ottavat usein kantaa yhteiskunnan epäkohtiin Yhdysvalloissa. Yhdysvaltojen politiikka on usein System of a Downin silmätikkuna ja niin se on myös illan kappaleessa Prison Song. Prison Songin sanoitus ottaa kantaa Yhdysvaltojen vankiloiden kasvuun, huumeidenkäyttäjien rankkoihin rangaistuksiin ja siihen, kuinka hallitus käyttää verorahoja sotimiseen. Kappaleen sanoituksessa myös jossain määrin puhutaan tulevaisuuden dystopiasta, jossa valtiot käyttävät huumerahoja poliittisten suunnitelmiensa toteuttamiseen. Jos et ole ennen System of a Downia kuunnellut ja sinua kiinnostaa musiikki jossa on syvällinen merkitys ja tarkkaan harkitut sanoitukset niin lämpimästi suosittelen yhtyeeseen perehtymistä.  

Soundtrack for the Night – Blitzkrieg Bop

by Captain Orly

Tämän kertainen kappale tulee kenties New Yorkin tunnetuimmalta punk rock -yhtyeeltä eli The Ramonesilta. 1970-luvulta asti punkin ilosanomaa levittänyt yhtye on yksi genrensä tunnetuimpia bändejä ja monet pitävät heitä ensimmäisenä punk rock -yhtyeenä. Blitzkrieg Bop on yllättävän yksinkertainen punk rock -kappale josta puuttuu punkin yleinen “vihainen” energia. Kiintoisaa kappaleesta kuitenkin tekee se, että Joey Ramone, Ramonesin laulaja, laulaa laulun tapahtumista kuten muiden selkään ampumisesta yllättävän iloisesti ja pirteästi, mikä taas luo kappaleeseen eräänlaisen ironisen sävyn. Kappaleesta puuttuu omaan korvaan punkille ominainen rosoinen ääni, mutta kokonaisuutena kappale on sangen onnistunut. Jos kaipaat pirteän kuuloista punk rock -kappaletta josta puuttuu Sex Pistolsin verbaalinen väkivalta niin on tämä kappale sinua varten.

Ramones – Blitzkrieg Bop @ Spotify

Soundtrack for the Night – Animus Vox

by Captain Orly

Illan kappale on Animus Vox yhtyeeltä The Glitch Mob. The Glitch Mob on viime aikoina tehnyt paljon remixejä eri artistien alkuperäisistä kappaleista, esimerkiksi The White Stripesin Seven Nation Armysta. Animus Vox kuuluu The Glitch Mobin omaan tuotantoon ja löytyy heidän ensimmäiseltä ja tähän asti ainoalta levyltä Drink The Sea. Animus Vox sisältää ja säilyttää hyvän tasapainon vahvan basson, rumpujen ja muiden instrumenttien välillä läpi kappaleen. Tämän vaikutus on se, että kuuntelijalle ei tule tunnetta, että jokin instrumentti peittoaa alleen muut. Kaiken kaikkiaan erittäin pätevä kappale ja sama laatu löytyy myös koko Drink The Sea -levyltä.

Soundtrack for the Night – Airbrushed

by Captain Orly

Anamanaguchi on New Yorkilainen chiptune-yhtye joka on ollut koossa jo vuodesta 2004 asti. Anamanaguchi tarjoaa varsin nopea tempoista rock/chiptune-musiikkia ja Airbrushed ei eroa siitä kaavasta paljoakaan, mutta kuten jotkut tarkkakorvaiset kuuntelijat ovat saattaneet huomata, Anamanaguchin chiptunemusiikki erottuu chiptune-massasta. Syy tähän lienee se, että Anamanaguchin musiikki ei ole täysin “puhdasta” chiptunea vaan chiptunemusiikin päällä soi myös niin sähkökitara kuin rummutkin. Kokonaisuutena on kiintoisaa kuulla NESin, sähkökitaran ja rumpujen yhteissoittoa ja yhdistelmä toimii jopa odotetettua paremmin.

Anamanaguchi – Airbrushed @ Spotify

Russian Circles – 309

by Exodeus

Chicagolainen Russian Circles esiintyi pari päivää sitten Virgin Oililla Helsingissä. Trio ei paljoa ulkomusiikillisilla seikoilla pröystäillyt – valoshow oli käytännössä kolme staattista valoa lavan lattialla ja spiikkejä ei ollut. Ei se mitään, sillä itse musiikki lunasti kyllä odotukset. Raskasta, teknistä ja tunnelmallista; etenkin uuden albumin, Emprosin, kappaleet ovat hyvinkin raivokkaan kuuloisia. 309 toimii tästä hyvänä esimerkkinä ollen melko dystooppisen kuuloista jytinää. Pointsit myös rumpali Dave Turncrantzille, joka vakuutti taituroinnillaan aika tehokkaasti…

Russian Circles – 309 @ Spotify

Lianne La Havas – Lost & Found

by Exodeus

Lianne La Havasin voinee jollakin tasolla laskea samaan syssyyn kuin Michael Kiwanukan “neo-soul”-viisut. La Havas käyttää samoja musikaalisia elementtejä – sielukasta ääntä, akustista kitaraa ja orgaanisia soundeja – hieman eri tavoin tosin. Kesäisen aurinkoisen tunnelman sijaan Lost & Found pyrkii tyyneen, hillittyyn ja mietiskelevään ilmaisuun. Vaikutteita lienee otettu vanhemmista r’n'b-balladeista ja vaikka usein soul-uudelleenlämmittelyt ovatkin vähän valjun kuuloisia, tuntuu La Havasin musiikissa olevan sitä kuuluisaa “jotain”. Mitä lie, kaunista on.

Strand of Oaks – Bonfire

by Exodeus

Pitkään karsastin livetaltiointeja lähes täysin. Studion kiillotettu soundi kuulosti aina enemmän tai vähemmän paremmalta. Lähiaikoina jotkut täsmäosumat (Smithsin Rank esimerkiksi) ja YouTuben livevedot ovat asteittain muuttaneet mielipidettäni parempaan suuntaan. Ehkäpä siksi kuuntelin myös Strand of Oaksin Bonfire-biisin liveversion, joka osoittautui vähintään yhtä eteeriseksi kuin urkuinen studioversiokin. Jos mies ja kitara -estetiikka onkin kulutettua, todistaa se ehkä entistä enemmän siitä, kuinka vakuuttavan kappaleen tarvitsee tehdäkseen esityksestä jotain muuta kuin harmaata massaa. Ja Timothy Showalter vakuuttaa – Bonfire on surumielisen unelias kappale, joka keinuu eteenpäin hiljalleen, jopa toiveikkaasti.

Näin pienenä suosituksena täytyy kehua koko Pope Killdragon -albumia (Spotify), joka on omalla kohdallani kiistatta parhaita löydöksiä pitkään aikaan, jos koskaan. Sen kuunteleminen on siis suositeltavaa, ellei välttämätöntä.